Unettomuuden yleisyys Suomessa

  • Unettomuus on yleisin unihäiriö.
  • Tilapäinen unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään.
  • Jos ihminen herää aamulla virkeänä ja kokee elämänlaatunsa hyväksi, kyseessä ei ole sairauden asteinen, välttämättä hoitoa edellyttävä unettomuus.
  • Väestötutkimusten mukaan aikuisväestöstä noin kolmannes kärsii ajoittain unettomuusoireista ja 10–15 %:lla on unettomuuteen liittyviä toimintakyvyn häiriöitä. Tilapäisestä unettomuudesta kärsii 30–35 % aikuisista, ja lyhytkestoista unettomuutta esiintyy vuosittain 15–20 %:lla aikuisista.
  • Pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsii Suomessa liki 12 % aikuisväestöstä.
  • Satunnainen ja pitkäaikainen unettomuus on lisääntynyt erityisesti työtätekevällä väestöllä viime vuosikymmenien aikana.
  • Perusterveydenhuollossa noin puolet suomalaisista potilaista kuvaa lääkärin vastaanottokäynnillä unettomuusoireita.
  • Uni-valvehäiriöt ovat vuorotyötä ja muuta epäsäännöllistä työtä tekevillä selvästi yleisempiä kuin päivätyötä tekevillä.
  • Unettomuus on yleistä kroonisista sairauksista kärsivillä. Esimerkiksi kipupotilaista 40–80 % ja syöpäpotilaista 25–60 % kärsii unettomuudesta.
  • Naiset kärsivät unettomuudesta useammin kuin miehet (suhteessa 1,5:1).
  • Yli kolmasosalla pitkäaikaisesta unettomuudesta kärsivistä myös heidän lähisukulaisillaan on esiintynyt samankaltaista unettomuutta.
  • Vaikka unettomuus voi esiintyä yksittäisenä oireena tai itsenäisenä sairautena, se esiintyy useimmiten elimellisten tai ei-elimellisten sairauksien yhteydessä. Yli 40 %:lla unettomuuspotilaista on samanaikainen mielenterveyden häiriö tai alkoholin tai lääkkeiden väärinkäyttöä.
  • Ikääntyessä unettomuus yleistyy: 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ryhmässä pitkäkestoisen unettomuuden ilmaantuvuus on sekä miehillä että naisilla noin 5 % vuodessa. Ikääntyminen itsessään ei selitä unettomuuden ilmaantuvuutta, sillä ikääntyneiden unettomuustapauksista vain 7 %:iin ei liity liitännäissairauksia.
  • Nuorten unettomuuden esiintyvyys on 9–13 %. Unettomuus on kaikissa ikäryhmissä tytöillä yleisempää kuin pojilla (Kouluterveyskysely 2000–2010).


Pitkäkestoisessa unettomuudessa unilääkkeet auttavat lyhytaikaisesti, mutta niiden tehon säilymistä pitkäaikaiskäytössä ei ole tutkittu. Sen sijaan kognitiivis-behavioraalisten menetelmien avulla annetun hoidon teho näyttää säilyvän ainakin 12 kuukauden seurannassa.

Rentoutuksella saavutetaan hyviä tuloksia unettomuuden hoidossa. Parhaiten on tutkittu progressiivista lihasrentoutusta, mutta myös meditaatiosta ja autogeenisesta rentoutuksesta on saatu vastaavia tuloksia.


Viite: Suomalainen lääkäriseura Duodecim, Unettomuus: Käypä hoito -suositus, 3/2018
Lisätietoa kognitiivis-behavioraalisista menetelmistä ja apua uniongelmiin: Käypä hoito -suositus